Kodin tarjoaminen kodittomalle eläimelle
Kodittomalle eläimelle kodin tarjoamista harkitessa tulee kiinnittää huomiota muutamiin perusseikkoihin. Eläimen taustoihin on syytä tutustua siinä määrin, missä se on mahdollista. Eläimen myyjään tulee tutustua. ”Eläinmarkkinoilla” on monenlaisia toimijoita. Pahimmillaan eläin voi olla sairas tai sillä on vakavia käytösongelmia, eikä myyjään saa mitään yhteyttä kaupan teon jälkeen. Kaikkein tärkein asia on kuitenkin harkita omat resurssit. Oletko valmis panostamaan tavallista enemmän eläimen koulutukseen ja hyväksymään sen, että eläimellä saattaa olla ikäviä ominaisuuksia, joita ei enää saa korjattua hyvällä koulutuksellakaan? Kodittoman eläimen ”todellisen luonteen” näkee vasta, kun se on jo muuttanut uuteen kotiin ja asettunut taloksi.
Kotimaiset eläinsuojeluyhdistykset
Turvallisin tapa hankkia koditon eläin ovat kotimaiset eläinsuojeluyhdistykset. Eläinsuojeluyhdistyksillä on kokenut, asiantunteva henkilökunta, joka osaa arvioida eläimen luonnetta. Eläinsuojeluyhdistykset teettävät eläimille perinpohjaiset eläinlääkärintarkistukset. Jos ottamallasi eläimellä on ottohetkellä jokin sairaus, saat siitä tiedon samantien, etkä koe ikävää yllätystä jälkikäteen. Eläimet ovat myös asiallisesti madotettuja ja rokotettuja sekä tunnistusmerkittyjä. Mahdollisesti myös steriloituja tai kastroituja. Yhdistykset tarjoavat myös tukensa eläimen koko eliniäksi.
Kotimaiset löytöeläintalot
Laki velvoittaa kunnat hoitamaan löytöeläimiä 15 vrk ajan, jonka jälkeen niille saa etsiä uuden kodin tai vaikka lopettaa. Kunnat voivat järjestää löytöeläinten talteenoton haluamallaan tavalla. Usein eläimet ovat joko eläinsuojeluyhdistyksen tai koira-/kissahoitolan hoivissa. Löytöeläintalojen toimintaan ei ole mitään standardia, vaan vaihtelu eri kuntien välillä on huomattavaa. Hyvät löytöeläintalot toimivat täysin samalla tavalla kuin eläinsuojeluyhdistykset, huonommat taas ovat vain ”eläinten säilytyspaikkoja”. Muut kuin eläinsuojeluyhdistykset harvoin tarjoavat elinikäistä tukea eläimelle. Useimmiten eläimillä ei ole myöskään rokotuksia, madotuksia tai tunnistusmerkintää. Ne ovat kuitenkin yleensä kliinisesti eläintenhoitajan tai eläinlääkärin tarkastamia. Löytöeläintalot toimivat hyvin niukoilla budjeteilla, joten monesti esim. rokotusten ja tunnistusmerkinnän puute on resurssikysymys, eikä tarkoita, että eläimistä ei olisi välitetty.
Kotimaiset ja ulkomaiset yksityishenkilöt
Yksityishenkilöltä hankittaessa tulee olla tarkkana. Parhaimmassa tapauksessa voi saada mukavan, valmiiksi tapakasvatetun eläimen, josta luovutaan pitkän harkinnan jälkeen, koska ei enää itse voida tarjota eläimelle parasta mahdollista kotia. Huonommassa tapauksessa on hankittu esimerkiksi koira, jota ei ole viitsitty kouluttaa tai aktivoida tarpeeksi, mikä on johtanut koiran ongelmalliseen käytökseen ja omistaja haluaa koirastaan eroon. Tällaisistakin eläimistä voi saada hyvän kaverin itselleen, mutta on syytä varautua näkemään vaivaa eläimen tapakasvatuksen ja hyvinvoinnin eteen.
Erityisen tarkkana tulee olla silloin, kun kauppaa käydään ulkomaisen yksityishenkilön kanssa. Etenkin Virosta ja Venäjältä tuodaan paljon koiria, joiden alkuperä on pentutehdas. Kun hankit eläintä yksityishenkilöltä, vaadi päästä tutustumaan eläimeen ja sen nykyisiin elinoloihin kunnolla ennen hankintaa. Pentua hankittaessa tulisi aina päästä näkemään myös emä. Eläintä ei koskaan pidä ottaa säälistä ja jos olosuhteissa on epäilyttävää, älä ota eläintä ja tee ilmoitus eläinsuojeluviranomaisille (kunnan eläinlääkäri).
Ulkomaiset rescue-eläimet
Etenkin ulkomaiset kodittomat rescue-eläimet herättävät helposti sääliä. Jotkin yhdistykset ”mainostavat” näitä eläimiä tekstein, joissa vedotaan ihmisten tunteisiin sillä, että koira kaipaa lämmintä kotia ja kissa hellää huolenpitoa. Eläintä ei kuitenkaan koskaan pidä ottaa säälistä. Ulkomaisen rescue-eläimen tuontiin liittyy paljon haasteita ja epävarmuustekijöitä. Eläimen taustoista ei yleensä tiedetä mitään, eläimelle ei välttämättä ole tehty kunnollista eläinlääkärin tarkastusta, sen paperit saattavat olla puutteelliset ja osa eläimiä välittävistä yhdistyksistä ei huolehdi niistä enää myynnin jälkeen –vaikka muuta väittävätkin.
Katukoira tai katukissaongelmaa ei koskaan saada korjattua tuomalla eläimiä Suomeen. Tutkimukset osoittavat, että tehokkain tapa torjua ongelmaa on eläinten sterilointi/kastrointi ja rokotus rabiesta vastaan. Kun eläimiä otetaan pois niiden alueilta, uudet eläimet vaeltavat tilalle. Sen sijaan leikkauksin eläinkannan lisääntymistä rajoitetaan ja lopulta ongelma korjaantuu luonnostaan. Myös maailman eläinsuojeluliitto WSPA ja maailman terveysjärjestö WHO kannattavat tätä ns. ABC (Animal Birth Control)-ohjelmaa.
Pentuna kasvattajalta
Kaikkein helpoin ja “turvallisin” tapa hankkia lemmikki, on ostaa se pentuna kasvattajalta. Hyvä kasvattaja päästää tutustumaan pennun vanhempiin, kertoo pentueen taustoista ja kutsuu tutustumaan ympäristöön, jossa pennut kasvavat. Kasvattajilta voi kysyä myös aikuisista, uutta kotia etsivistä koirista. Kirjallinen kauppasopimus ja eläimen rekisteripaperit kuuluvat aina asialliseen kauppaan. Kunnon kasvattajalta pentuna hankitun eläimen kanssa pääsee ”aloittamaan puhtaalta pöydältä”, ilman menneisyyden painolastia.
Kasvattajien joukossa on myös epäeettisiä toimijoita, joten kannattaa tutustua huolella kasvattajan toimintaan ennen eläimen hankintaa. Rotujärjestöillä ja rotua harrastavilla yhdistyksillä on yleensä pentuvälittäjiä tai vastaavia toimihenkilöitä, jotka neuvovat heidän rotuun liittyvissä asioissa ja eläimen hankinnassa. Rodun harrastajat ovat myös hyviä tietolähteitä.
